The Avid Seamstress: The Day Dress

The Day Dress on ensimmäinen kokeilemani kaava The Avid Seamstress -kaavanvalmistajalta. Kaava on yksi MakeNine2017-lupauksestani. Eli yksi yhdeksästä projektista, jotka olen päättänyt tänä vuonna ainakin toteuttaa. Alun perin ihastuin kaavassa sen ajattomaan yläosaan, johon voisin yhdistää erilaisia helmoja. Kaava osoittautuikin lopulta hyväksi peruskaavaksi. Kuitenkin vasta muutaman mutkan jälkeen.

Aivan ensiksi on sanottava, että kyseinen kaava on ulkoasultaan yksi kivoimmista, joita kaavakokoelmastani löytyy. Kaavan paketti on tukeva ja itse kaava printattu tukevalle paperille. Paksu ohjevihko on ehkä hieman liiankin paksu, mutta ainakin eri versioille löytyi helposti omat ohjeensa. Lisäksi pakkauksessa on kaksi korttia, joista toinen opastaa mittojen ottamiseen sekä kaavan- ja kankaankäsittelyyn ja toinen puolestaan avaa ompeluterminologiaa. Yksityskohtien ja panostuksen määrä on siis vertaansa vailla.

Kaavassa on yläosasta kolme eri versiota: edestä saumaton, saumallinen ja napillinen. Kaikkiin versioihin tulee taakse vetoketju. Helma rypytetään vyötäröltä, ja mekossa on mukavan kokoisen saumaan piilotetut taskut. Valitsin itse testiversioksi edestä napitettavan mekon.

Pieniä mutkia alkoi ilmestyä matkaan kun aloin seurata ohjeita mekon kokoamiseksi. Olen ommellut sen verran monia mekkoja, että yleensä pystyn ompelemaan perusmekon hyvin ilman ohjeitakin. Luen kuitenkin ohjeet yleensä aina läpi. Tällä kertaa ohjeet eivät kuitenkaan vaikuttaneet ihan selkeiltä. Ompelujärjestys erosi yleisesti käytössä olevasta järjestyksestä. Siinä ei sinänsä ole mitään vaarallista. Järjestys on pitkälti tottumuskysymys. Sen sijaan alavaran ompelun kohdalla ohjeissa oli selkeästi virhe. Ohjeissa oletettiin, että ennen alavaran ompelua vetoketju olisi jo ommeltu. Näin ei kuitenkaan ollut. Koska ohjevihko sisältää erikseen ohjeet jokaiseen versioon, huomasin, että ohjeiden tämä kohta oli selvästi kopioitu eri versiosta – sellaisesta, jossa vetoketju olisi jo tässä vaiheessa kiinni. Omassa versiossani ylä- ja alaosaakaan ei kuitenkaan oltu vielä kiinnitetty toisiinsa. Tästä hämmennyksestä selvisi kuitenkin käyttämällä tervettä järkeä.

Mekossa on pari hauskaa tekniikkaa, joihin en ollut aikaisemmin törmännyt. Ensimmäinen on mekon vyötärön rypyttäminen kuminauhan avulla. Siis ennen kuin hameosa yhdistetään yläosaan. Yleensä rypytän alaosan rypytyslankojen avulla. Tekniikka selitettiin kuitenkin hyvin, ja lopputulos oli hyvä.

Toinen itselleni uusi kokemus oli hihan istuttaminen ilman rypytyslankoja. Istuttamiseen käytettiin noin tuhatta nuppineulaa. Taistelin aikani kunnes sain juonesta kiinni. Täytyy sanoa, että lopputulos oli tässäkin tekniikassa oikein hieno.

Kokonaisuudessaan tyykkään kaavasta ja siitä syntyneestä mekosta paljon. Ohjeiden kanssa taistelu ei onneksi täysin tappanut innostustani. Se johtui kuitenkin pitkälti perusompelutaidoistani ja kokemuksestani mekkojen ompelemisessa. Pahoin pelkään, että aloittelevalla ompelijalla olisi hermot jossain vaiheessa saattaneet pettää.

Sen verran kiva tästä koemekosta kuitenkin tuli, että aion ehdottomasti kokeilla kaavaa toisenkin kerran. Mutta en luultavasti tänä vuonna. Tänä vuonna olen nimittäin päättänyt keskittyä kokeilemaan niitä lukuisia kaavavarastoni kaavoja, joita en ole kokeillut vielä kertaakaan.