Pohdintoja ompelutaidoista / Thought about sewing kills

Please find the English version below ↓

Talvitakkia ommellessani olen pysähtynyt pohtimaan ompelutaitojani. Sanotaan, että mestariksi voi tulla missä tahansa mitä harjoittelee paljon. Ongelmana kuitenkin on, että taidot kehittyvät vähitellen eikä kehittymistä aina itse edes huomaa.

Kun aloitin ompelemisen jo hyvin pienenä tyttönä, muistan kuinka onnettomia ensimmäiset ompelukseni olivat. Silloin olin niistä kuitenkin todella ylpeä. Tämä ylpeys johtui lähinnä siitä, että olin saanut luotua jotain kaunista. Käytin ensimmäistä ompelemaani talvitakkia koko talven ollessani viisitoistavuotias. Muistan edelleen kuinka ihmeelliseltä tuntui että kykenin luomaan jotain sellaista tyhjästä.

Jossain vaiheessa olen kuitenkin turtunut taitojen kehittymiseen. Nykyään osaan ommella mitä tahansa. Ainakaan en ole vielä törmännyt ompeluprojektiin, josta en olisi selvinnyt. Tiedän tämän, mutta tiedostanko kuitenkaan ihan täysin miten paljon taitoja tämän tosiasian takana täytyy olla?

Ommellessani viikonloppuna takkiani, pysähdyin äkkiä katsomaan ompelemaani taskua. Kyllä, löysin siitä muutaman ”huonosti menneen kohdan”, joita olisin voinut hioa loputtomiin. Mutta löysin siitä myös kymmenen täydellisesti onnistunutta yksityiskohtaa. Jäin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hetkeksi ihailemaan ompelujälkeäni. Kävin mielessäni läpi kaikki ne taskun ompelemisen ongelmakohdat, joihin olen vuosien varrella törmännyt. Lopulta totesin, että minä olen aika taitava ompelija.

Aina välillä kannattaa pysähtyä huomaamaan kuinka tuhansien tuntien harjoittelu todellakin tuottaa tulosta. Ja kun jokin ompeluprojekti menee aivan päin seinää, kannattaa kannustaa itseään tietämällä tuon projektin olevan vain osa mestaruuteen vievää harjoittelua.

****************************

The other day I was sewing my new winter coat when I suddenly stopped to think about my sewing skills. They say that one can master anything if one just practices enough. The problem is that skills take a long time to develop and often one misses to notice this development.

When I started sewing as a little girl, I remember how horrible my first makes were. But at the time, I was really proud of them. This was mainly because I had been able to create something beautiful. When I was fifteen, I wore my first me made winter coat throughout the whole winter. I can still remember how amazing it felt to know that I had been able to create something like that.

At some point I must have gotten too used to the developing skills. These days I can sew pretty much anything. At least I haven’t so far faced a sewing project I would not have been able to complete. I know this, but do I really acknowledge how much skills I must have to be able to sew all these complicated projects?

When I was sewing my coat this past weekend, I suddenly stopped to look at the pocket I had just completed. Yes, I was able to find ”some badly sewn details” that I could have spent hours improving. But I was also able to find ten perfectly mastered details. It has been a long time since I last really took a break to admire what I had created. I thought of all those pocket sewing details that I have found problematic and challenging during these years of sewing. In the end I said to myself that I really am a good seamstress with many amazing skills.

Every now and then you should stop and think how much you have gained by spending those thousands of hours practicing a skill. And when one of your sewing projects ends up being a UFO for ever, you should remind yourself that it is just part of the path that will lead to mastering a wonderful skill.