Ompeluvinkit / Sewing tips

Ompelu ja itsekritiikki / Sewing and self-criticism

Please find the English version below ↓

 

Syyskuu ei ole ollut paras ompelukuukauteni. Rehellisesti sanottuna valtaosan kuukaudesta ompeluiloni on ollut kadoksissa – lähes olemattomissa. Viikko sitten päätin ommella jotain pientä ja iloista muistuttaakseni itseäni kuinka kivaa ompelu on. Onnistuin tavoitteessani – ainakin hetkellisesti. Kun pari päivää sitten tartuin pitkästä aikaa inspiroituneena uuteen hieman vaativampaan ompeluprojektiin, pysähdyin äkkiä miettimään itsekritiikkiä. Kuinka paljon ompeluilon katoamisesta oli vastuussa liika kriittisyyteni ompeluksieni suhteen?

Ompelu tuo paljon onnea elämääni. Muussa tapauksessa en sitä harrastaisikaan. Olen kuitenkin saanut tehdä paljon töitä itseni kanssa, jotta välillä liiallisuuksiin yltävä itsekriittisyyteni ei ulottuisi ompeluharrastukseen saakka. En missään nimessä tarkoita, etteikö mielestäni olisi aina hyvä pyrkiä parhaaseensa ja siinä ohessa kehittää omia taitojaan. Olen kuitenkin huomannut, että samaa tahtia taitojeni kanssa, nousee myös kriittisyyteni. Se, mikä olisi vielä kymmenen vuotta sitten ollut täydellinen onnistuminen, tuntuu tänäpäivänä vain puolittaiselta onnistumiselta. Siinä missä käytin 15-vuotiaana ompelemaani talvitakkia ylpeänä koko talven, huomaan nyt pohtivani onko takin nepparien koko puoli senttiä liian suuri tai pieni peläten tuon yksityiskohdan pilaavan koko takin. Aivan kuin kukaan pohtisi nepparien kokoa enää takin valmistumisen jälkeen.

Osaan nykyään ommella melkeinpä minkä tahansa vaatteen. Tiedän, että taitoni ja intoni riittävät siihen. Siitä huolimatta epäonnistun säännöllisin väliajoin. Kokeillessani uutta kangastyyppiä, muokatessani kaavoja tai ihan vain ommellessani liian väsyneenä, teen virheitä. Useimmiten virheet saa korjattua. Joskus projekti päätyy aivan toivottomaan tilaan. Erinomainen asia näissä virheissä on kuitenkin se kuinka paljon opin niistä. Tarkoittaako tämä, etten koskaan tee samaa virhettä uudestaan? Ei. Ommellessa on täysin mahdollista tehdä sama virhe kerta toisensa jälkeen. Mutta virheiden ei pitäisi antaa lannistaa. Niiden ei pitäisi antaa herättää epäilystä omiin kykyihin. Päinvastoin. Mikäli en tekisi virheitä, pysyisin mukavuusalueellani enkä koskaan kehittyisi. Virheet tarkoittavat, että olen uskaltanut kokeilla jotain uutta.

Liiallinen itsekritiikki pitää nuijia piiloon. Tässä katoavien kädentaitojen ajassa meidän ompeluharrastajien on uskottava itseemme!

****************************

September has not been one of my best sewing months. To be honest, my joy of sewing has been missing – almost non-existent – for most of the month. About a week ago I decided to sew something small and happy to remind me of the joy of sewing. I managed to do this – at least for a while. When I then couple of days ago took again a little big bigger sewing project, I stopped to think about self criticism. How much is it the reason behind the lost joy of sewing?

Sewing brings a lot of happiness into my life. I would not be sewing if it did not. However, I have been working quite a lot with myself to avoid bringing my sometimes too high standards to my sewing. By all means I do not mean that it would not be great to try to do one’s best at all times. After all, this is the best way to learn new skills. But I have noticed that as my skill level gets higher so does my self criticism. What would have been the most amazing achievement ten years ago, now feels like only half of achievement. When I was 15 years old, I wore my me made winter coat with pride throughout the winter. These days I seem to spend ages thinking if the snaps of my coat are half of a centimeter too small or big. I am afraid that this detail will ruin my coat all together. As if anyone would ever pay attention to this detail after my coat is finished.

I feel confident that I am these days able to sew pretty much anything. I know that I am skillful and enthusiastic enough. Nevertheless, I do fail from time to time. When I try some new kind of fabric, hack patterns or simply just sew while being too tired, I make mistakes. Most of these mistakes can be put right quite easily. Sometimes this is not the case as the projects in question seems to be hopeless. But the amazing thing about these mistakes is how much I learn from them. Does this mean that I never make the same mistake twice? No. When it comes to sewing it is quite possible to repeat the same mistakes again and again. But these mistakes should not get us down. We should not let them make us question our own skills. Quite the opposite. If I never made any mistakes, I would remain in my comfort zone, which means that I would never get better. Mistakes are the evidence that I have tried something new.

We should not give in to too much self criticism. In this time when sewing and other crafty skills are disappearing, we sewists need to believe in ourselves!

0 comments on “Ompelu ja itsekritiikki / Sewing and self-criticism

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: