Joulukuussa ommeltua

Joulukuu oli tuottoista ompelukuukausi. Toteutin kaikki ompelusuunnitelmani ja vielä muutaman ekstran.

Itselleni ompelin aivan joulukuun alussa suunnitelmieni mukaisesti Agnes-trikoopaidan. Tästä kaavasta on muodostunut vakiokaavani trikoopaitojen ompeluun. Tällä kertaa käytin kankaana Noshin ihanan pehmeää raitajerseytä. Ylijäämäkankaasta ompelin paitaan sopivan ison tuubihuivin. Sen avulla paita on mukavan lämmin talvellakin. Hauska tarina kaavaan liittyen on rypytetyt hihat. En alunperin lainkaan pitänyt niistä, mutta päätin kokeilla niitä ensimmäisessä Agnes-paidassani saadakseni kokemusta trikoon rypyttämisestä kuminauhan avulla. Mutta nyt olen aivan ihastunut puhvihihaisiin trikoopaitoihin.

Toinen omaan vaatekaappiini jäänyt ompeluprojekti oli ensimmäiset itseommellut farkut. Vuoden 2016 alussa tein päätöksen kokeilla mahdollisimman monia uusia ompelutekniikoita ja kohdata sellaisetkin kaavat, jotka vielä aikaisemmin olisivat kauhistuttaneet. Farkut ovat itselleni olleet yksi viimeisistä ”ei tule onnistumaan” -projekteista. Päätin kuitenkin tarttua haasteeseen. Kaavana käytin Sew Over It:n Mia jeans -kaavaa, joka sopii hyvin aloittelevalle farkkujen ompelijalle. Kaavassa ei ole monimutkaisia taskurakenteita, vaan keskittymisen voi kohdistaa takataskuihin ja vetoketjuun. Ennen kaikkea keskittymistä ja hermoja vaadittiin sovittamisessa. Kapeat farkut eivät ole ne kaikista helpommat sovitettavat. Olen kuitenkin todella tyytyväinen lopputulokseen.

Joululahjaompeluksia valmistui tänä vuonna useita. Tässä niistä vain osa. Alla esiteltyjen projektien lisäksi ompelin suuren joukon pussukoita (klassikkojoululahja) sekä pipon.

Kälylleni ompelin hupparin käyttäen Ehta-kaavaa ja Noshin joustocollegea. Ompelin aikaisemmin syksyllä samalla kaavalla itselleni hupparin, jota olen käyttänyt todella paljon. Hupparin ompeleminen on hauskaa ja lopputulos on aina yllättävän palkitseva. Ompelin ihan ensimmäisen hupparini muistaakseni kuudennella luokalla. Traumaattisen kokemuksen (ihanaan nallekankaaseen tuli reikä viimeistä saumaa ommellessa…) jälkeen uskaltauduin hupparien pariin vasta 20 vuotta myöhemmin. Nyt olen kuitenkin koukussa. Toisille ompelun parhaita puolia on se, että saa käyttää värejä, joista ei itselle tulisi ommeltua. Pirteää korallia oli hauska ommella. Noshin joustokollegen ainoa huono puoli on se nukan määrä, jota se leikkuuvaiheessa tuottaa. Jälleen kerran kotini oli pienen korallinvärisen nukan peitossa.

Veljentyttöni vauvanukelle ompelin jouluasun. Eihän kukaan itseäänkunnoittava nukke voi olla ilman pientä tonttuasua…  Baby Bornin vaatteiden ompelu on hauskaa puuhaa. Ensiksikin ne valmistuvat nopeasti. Niissä saa lisäksi käyttää mielikuvitusta ja myöskin kangaskaapin pieniä tilkkuja ja ylijäämäpaloja. Nukenvaatteissa käytän sulkemiseen tarranauhaa ja hameiden ja housujen vyötärössä kuminauhaa, joten vetoketjut ja napinlävetkään eivät vie aikaa. Ennen kaikkea niitä on kiva koristella nauhoilla, joita varastoistani löytyy enemmän kuin kehtaan myöntää. Tämän asun puseroon käytin pehmoista valkoista trikoota ja hameeseen puolestaan hieman kiiltäväpintaista puuvillaa. Tonttulakin ompelin valkoisesta ja punaisesta trikoosta.

Serkulleni, joka on myös paras ompelukaverini, ompelin lahjaksi saumualustan + pussin. Tätä pehmustettua alustaa voi pitää saumurin alla vaimentamassa pöytään kohdistuvaa iskua. Suuri pussi puolestaan toimii roskiksena, johon saumurin leikkaamat kangassuikaleet ja kaikki muutkin prosessissa syntyvät roskat voi pudottaa. Ompelin itselleni saumurialustan kolme vuotta sitten kun sain ensimmäisen saumurini. Se on edelleen jatkuvassa käytössä. Tätä joululahjaversiota varten muokkasin ohjeita jonkin verran, jotta alusta on pidempi ja pussi suurempi. Voi olla, että joudun jossain vaiheessa ompelemaan itsellenikin uuden alustan näiden muokkauksien mukaisesti. Sen verran kiva tästä tuli.