Marraskuussa ommeltua: Orelma-mekko

Ensimmäisenä marraskuun ompeluprojekteista esittelyvuorossa on Mekkotehtaan Orelma-mekko. Tein Minni-teemaisen mekon lahjaksi 2-vuotiaalle veljentyttärelleni. Kangas on melko ohutta puuvillaa. Minni-tasku on hieman paksumpaa kangasta, jonka taakse kiinnitin vielä tukikankaankin. Tasku on sivuista tikattu kiinni Minnin korvien ulkoreunaan saakka, joten käden – ja pienet salaiset tavarat – saa sujautettua sisään taskun yläreunasta.

Kuten Mekkotehdas-kirjan arvostelussa kirjoitinkin, kirjasta löytyy mekkoja varmasti jokaiseen makuun. Orelma miellytti itseäni yksinkertaisuudessaan ja pikkutyttömäisyydessään. Mekko sopii talvella hyvin pitkähihaisen paidan päälle ja kesällä lyhythihaiseksi kesämekoksi.

Kaavat oli helppo jäljentää ja mekko koostuu vain muutamasta kappaleesta, joten sikäli kyseessä on yksinkertainen projekti. Muutamassa kohdassa kuitenkin sanoisin, että jopa kokeneemmalla ompelijalla saattaa olla hieman pohtimista.

Ensimmäinen kohta, joka saattaa kokeilla hermojen kestävyyttä, on takaosan halkion viimeistely vinokaitaleella. Kirjassa on toki kuvallinen ohje kuinka tämä tehdään. Ohjeesta huolimatta jouduin vääntämään ja kääntämään kaitaletta melko kauan, jotta lopputuloksesta tuli edes siedettävän siisti. Päädyin lopulta hieman sooloilemaan saadakseni kaitaleen istumaan kauniisti ja omaa silmääni miellyttävästi. Valitsin halkion sulkemiseen pienen mustan napin ja ohutta mustaa silkkinauhaa. Silkkinauhan päät on ujutettu kaula-aukon viimeistelevän vinokaitaleen sisään, joten lopputulos on nätin näköinen. Mielestäni tämä pieni musta yksityskohta sitoo mekon takaosan kivasti etuosan Minniin.

Toinen hieman kärsivällisyyttä vaativa kohta on edellämainittu kaula-aukon viimeistely vinokaitaleella. Kaula-aukon kauniit rypytykset ja ihana vinokaitaleviimeistely ovat mielestäni tämän mekon suloisimpia yksityiskohtia. Tein vinokaitaleen samasta kankaasta, jota käytin muuhunkin mekkoon, ja vaiva todellakin oli sen arvoista. Vinokaitaleen kääntäminen ja tikkaaminen siististi vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja näppäryyttä. Tämä vaiva kannattaa kuitenkin ehdottomasti nähdä. Mikäli vinokaitaleen käyttäminen ahdistaa, voi kaula-aukkoon toki kääntää vain kuminauhakujankin ja viimeistellä sen samaan tyyliin kuin kädentiet. Itse suosin kuitenkin tätä vinokaitaleratkaisua.

Kokonaisuudessaan olen hyvin tyytyväinen tähän ompeluprojektiin. Lopputulos vastasi täysin kuvitelmaani. Myös pieni lahjansaaja taisi mekosta – ja erityisesti isosta Minni-taskusta – tykätä.